Kynsipostausta odottavat voi huoletta skipata tän postauksen, jatketaan kynsistä taas myöhemmin. Musta vaan tuntu et nyt ois hyvä hetki avautua asiasta vähä täällä bloginki puolella.
Vuonna 2010 huomasin olevani usein alakuloinen sekä pahantuulinen jatkuvasti. Tilanne vaan paheni ja paheni, lopulta tunsin että oon niin umpikujassa sen tilanteen kanssa että ainoa helpotus ois pois pääsy täältä.. Onneks mun sen hetkinen paras kaveri huomasi tilanteen ja alko huolehtia mun jaksamisesta. Ensin juttelin asioista kouluterveydenhoitajan kanssa ja sieltä mut ohjattiin mielenterveysneuvolaan. Mulla oli siis lievä masennus.
Mielenterveysneuvolaan aikoja oli melko useasti, ja pikkuhiljaa elämä alko näyttää valosammalta. Käyntien väliä pidennettiin eikä paha olo tullu takasi. Päivää ennen viimestä käyntiä alettiin seurustelemaan tämän nykyisen poikaystävän kanssa. Seki on varmasti yks asia, joka auttaa jaksamaan.
Meillä oli ollu koko yläasteen ajan tiivis tyttöporukka, joka 9-luokan lopulla alko vähitellen hajota. Päihteet vei mukanaan yhden, toiset taas alko vaan viettää aikaansa muiden kanssa. Sen jälkeen oon viettäny aikani joko poikaystävän kanssa tai yksikseen.
Viime syksynä oli suurten muutosten aika kun mun lapsuudenkodissa oli kosteusvaurioita ja jouduttiin muuttamaan paikasta toiseen. Samaan aikaan muutin vielä tänne mun opiskelupaikkakunnalle ja yhtäkkiä olinki ihan yksin. Se oli kova pala ku oli tottunu siihen, että kotona oli aina joku. Ensimmäiset kuukaudet meniki hyvin, mut sit se alamäki taas alko. Samanlaiset oireet ku aiemmin hiipi hiirenhiljaa takas mun elämään enkä heti ees huomannu tilannetta. Nyt mukaan tuli vaan se, etten millään ois jaksanu lähtee kouluun ja motivaatioki oli ihan vieras sana. Lisäksi myöhemmin alko unettomuus. Heräsin yöllä 3 ja 4 välillä ja saatoin valvoa pitkiäki aikoja. Poissaoloja alko kertyä ja jäin vaan yhä enemmän jälkeen opinnoissa. Viime viikolla tein päätöksen, ja menin taas koulun terveydenhoitajan kanssa juttelemaan asioista. Päätin että tähän tilanteeseen on nyt tultava muutos. Terveydenhoitaja anto mulle kotiin täytettäväksi kaavakkeen, jonka tarkotuksena ois kartoittaa mahdollisen masennuksen tila.
Seuraava aika mulla onki sitte viikon päästä keskiviikkona. Sillon katotaan sen kaavakkeen vastaukset läpi sekä mietitään mikä ois jatkon kannalta parasta. Oikeestaan ootan innolla jo tuota aikaa, että sais näitä asioita vähitellen kuntoon.
Tästä postauksesta ei teille varmaan ollu hirveesti iloa, mutta mua autto, ku sai pohdittua asioita ja kirjotettua niistä :)
